Kaikki terveellinen ei sovi kaikille – opas veriryhmän mukaiseen elämäntapaan

8.7.2025 | Vieraskynä

Tänä päivänä puhutaan paljon erilaisista ruokavalioista. On karnivorea, ketogeenistä, vähänhiilihydraattista, vegaanista ja kaikkea siltä väliltä. Yleensä näiden ruokavalioiden edustajat liputtavat sen oman eli itselleen sopivan ruokavalion puolesta ja jotkut jopa väittävät sitä ainoaksi oikeaksi. Mielestäni ei ole olemassa yhtä ainoaa ja oikeaa ruokavaliota kaikille.

Artikkelin on kirjoittanut diplomiravintoneuvoja Jana Lehtonen, joka yhdistää työssään funktionaalisen ravitsemuksen, luonnonmukaisuuden ja lempeän liikunnan. Hän on erikoistunut painonhallintaan, suolistohaasteisiin ja energiatasojen tukemiseen yksilöllisesti – ilman kalorien laskemista. Vapaa-ajallaan Jana viihtyy kasvimaalla, sienimetsässä tai joogatunnilla. Tutustu Janan palveluihin: Jana’s Natural

Veriryhmä paljastaa, mikä tukee juuri sinun hyvinvointiasi

Kerron tässä artikkelissa veriryhmätutkijan Peter D’Adamon työstä sekä omista havainnoista ravintovalmennuksessa sekä ravintoainemittaustyössäni.

Olen seurannut D’Adamon veriryhmään liittyviä tutkimuksia jo 30-vuoden ajan ja käyttänyt siihen liittyvää infoa myös hyödyksi omassa ravintovalmentajan työssäni. Veriryhmäruokavalio on osa isompaa kokonaisuutta, johon kuuluu monia muita tekijöitä, joilla on vaikutusta meidän terveyteen. Hyvinvointiin vaikuttaa oleellisesti genetiikka (perintötekijät), stressi, uni, vuorokausirytmi, ympäristötekijät, elintavat, liikunta ja niin edelleen. D’Adamo kertoo kirjoissaan myös näistä osa-alueista. D’Adamolta onkin ilmestynyt lukuisia kirjoja, joiden avulla olen syvällisemmin perehtynyt aiheeseen.

Mikä on veriryhmäruokavalio?

Veriryhmäruokavalion tutkimisen on aloittanut jo 1950-luvulla tohtori James D’Adamo. Opiskellessaan 1950-luvulla eurooppalaisissa terveyskylpylöissä hän huomasi, että monet potilaat jotka noudattivat kylpyläkeittiön terveellistä kasvisruokavaliota, voivat hyvin. Osa potilaista ei kuitenkaan näyttänyt tervehtyvän lainkaan ja jotkut pysyivät huonossa kunnossa tai heidän tilansa saattoi jopa heikentyä. Siitä alkoivat Jamesin veriryhmään liittyvät tutkimukset. Myöhemmin isän elämäntyötä jatkoi hänen poikansa Peter D’Adamo, joka alkoi tutkia mahdollista yhteyttä veriryhmien ja joihinkin sairauksiin altistavien tekijöiden välillä – tukisivatko ne hänen isänsä ruokavalioteoriaa?

Veriryhmä – O, A, B tai AB – on geneettinen sormenjälkesi

Lyhyesti sanottuna veriryhmäruokavalion sanoma eri veriryhmien osalta on seuraava:

• Veriryhmä O on vanhin veriryhmä (yli 40% väestöstä). O-veriryhmän ihmisten tulisi noudattaa runsaasti eläinproteiinia sisältävää ruokavaliota, kuten metsästäjä-keräilijät tekivät.
• A-veriryhmä on toiseksi vanhin veriryhmä (yli 40% väestöstä).  A-veriryhmän ihmisten tulisi syödä enemmän maatalousyhteiskunnan tavoin eli kasvisruokavalion mukaisesti.
• Veriryhmän B (n. 8% väestöstä) oletetaan olevan peräisin nomadiheimoista. Siksi B-veriryhmän ihmisten sopii syödä maitotuotteita.
• AB-tyypin ihmiset (n. 4% väestöstä) hyötyisivät A- ja B-tyypin ruokavalion yhdistelmästä.

Kirja tarkentaa ja antaa kullekin veriryhmälle erityisiä hyödyllisiä, neutraaleja sekä vältettäviä ruoka-aineita. Esimerkiksi:

• O-tyypin tulisi välttää: vehnää, maitotuotteita, maissia, perunaa, linssejä, kahvia.
• O-tyypin tulisi syödä enemmän: punaista lihaa, merilevää, mereneläviä, lehtikaalia, oliiviöljyä.
• A-tyypin tulisi välttää: punaista lihaa, maitotuotteita, tomaattia, perunaa, kaalia, vehnää, maissia.
• A-tyypin tulisi syödä enemmän: soijatuotteita, pellavasiemen öljyä, sipulia, avokadoa, ananasta.
• B-tyypin tulisi välttää: kanaa, tomaattia, tattaria, linssejä, seesamisiemeniä, maissia, vehnää.
• B-tyypin tulisi syödä enemmän: karitsan- ja lampaanlihaa, hapanmaitotuotteita, gheetä, rasvaista kalaa.
• AB-tyypin tulisi välttää: punaista lihaa, kanaa, siemeniä, kahvia, maissia, tattaria, vehnää.
• AB-tyypin tulisi syödä enemmän: soijatuotteita, merenantimia, hapanmaitotuotteita, pellavansiemenöljyä, sipulia.

Veriryhmän mukainen ruokavalio pohjautuu professori D’Adamon tutkimuksiin.

Veriryhmämme vaikuttaa siihen, miten kehomme reagoi eri ruoka-aineisiin. Kun syömme ruokia, jotka sisältävät lektiineiksi kutsuttuja proteiineja, ne voivat olla ristiriidassa veriryhmämme antigeenien kanssa. Tällöin lektiinit voivat kohdistaa vaikutuksensa tiettyihin elimiin tai kehon järjestelmiin – kuten maksaan, munuaisiin, suolistoon tai mahalaukkuun – ja häiritä niiden normaalia toimintaa. Eli ruoka-aine, joka vaurioittaa yhden veriryhmän soluja, voi olla jopa hyödyllinen toisen veriryhmän soluille.

Veriryhmäruokavaliossa tutkitaan lektiinejä sisältävien ruokien vuorovaikutusta henkilön veriryhmän kanssa, aiheuttaen solujen agglutinaatioreaktion eli solujen yhteen liimautumisen. Lektiinit ovat proteiineja, joita tuottavat kasvit, eläimet, bakteerit, virukset ja sienet. Kasvit suojelevat itseään lektiinien avulla vaaroilta, kuten hyönteisiltä ja eläimiltä. Mitä raaempi kasvi, sitä myrkyllisempi lektiini. Hyvänä esimerkkinä on omena ja kirsikka: linnut ovat viisaita, eivätkä koske raakoihin omenoihin tai kirsikoihin, mutta kun sato on kypsä, linnut herkuttelevat.

Ruoka-aineissa olevat lektiinit voivat veriryhmästä riippuen:

• aiheuttaa tulehduksia maha-suolikanavan limakalvoissa
• häiritä ruoansulatusta ja aiheuttaa ilmavaivoja
• hidastaa ravintoaineiden aineenvaihduntaa ja heikentää ravinnossa olevan energian vapautumista
• häiritä insuliinin tuotantoa
• järkyttää hormonitasapainoa
• aiheuttaa sitä kautta nesteen kertymistä kudoksiin
• kilpirauhashäiriöitä
• monia muita vaivoja

”Vaikka et voi muuttaa veriryhmääsi, voit hyödyntää veriryhmän luonteen tuntemusta laatiaksesi ruokavaliosuunnitelman, joka sopii biologisesti sinun kehosi koostumukselle”, sanoo tohtori D’Adamo, joka tarjoaa runsaasti tietoa kaikkien neljän veriryhmän ruokavaliosuunnitelmista. ”Useimmat potilaistani kokevat jonkinlaisia ​​tuloksia kahden viikon kuluessa ruokavaliosuunnitelman aloittamisesta – lisääntynyttä energiaa, painonpudotusta, ruoansulatusvaivojen vähenemistä ja kroonisten sairauksien, kuten astman, päänsäryn ja närästyksen paranemista.”

Veriryhmän mukaan räätälöity ruokavalio voi tukea kehon luonnollista tasapainoa.

Veriryhmään liittyvät tutkimukset eivät rajoitu ainoastaan ruokavalioon

Ruoka-aineiden lisäksi D’Adamo on myös tutkinut eri veriryhmille sopivia ravintolisiä, superfoodeja, eri veriryhmien terveyshaasteita tukevia ravintoaineita ja lisäravinteitä, yrttejä jne. Lisäksi hän on tutkinut mitä ei kannattaisi käyttää.

D’Adamo on tutkimuksissaan saanut selville eri veriryhmissä yleisemmin esiintyvät terveyshaasteet ja sairaudet. Myös stressihallinta sekä eri liikuntamuotojen sopivuus kuuluvat kokonaisuuteen. Veriryhmäruokavalio sisältää siis paljon muutakin, kuin pelkkää ruoka-aineiden sopivuutta.

Olen työssäni huomannut eroja ja yhtenäisyyksiä eri veriryhmien edustajien hermostollisissa tekijöissä. Toiset joutuvat tekemään paljon enemmän töitä hermoston rauhoittamisen kanssa, kuin toiset. Haitalliset lektiinit hidastavat aineenvaihduntaa ja aiheuttavat sen myötä väsymystä, nesteen kertymistä kudoksiin ja selvää hypoglykemiaa, eli verensokerin alenemista aterioiden jälkeen. Tunnistan usein A- sekä O-tyypin herkemmän hermoston tietyistä markkereista mittaustuloksissa. Myös liikaa kovia rasvoja käyttävä A- ja O-veriryhmän omaava henkilö erottuu tuloksissa usein.

Olen vuosien aikana vertaillut ravintoainemittauksessa eri veriryhmän edustajien tuloksia. Mikäli asiakkaalla ei ole ollut tiedossa veriryhmää, se pystytään selvittämään paikan päällä tehtävällä pikatestillä.

Mikäli asiakkaan veriryhmä on jo valmiiksi tiedossa, vinkkaan ravintoainemittauksessa asiakkaalle myös hänen veriryhmään liittyviä tärkeämpiä asioita. Syvällisemmin asiaa käsitellään ravintovalmennuksen yhteydessä. Sillon asiakas saa muun ohjeistuksen lisäksi mukaan tekemäni veriryhmätaulukon, jossa on selkeästi eriteltynä hyödylliset, neutraalit sekä haitalliset ruoka-aineet sekä yrtit. Ajan mittaan olen havainnut ja löytynyt yllättävän paljon eri veriryhmien välisiä eroavaisuuksia sekä saman veriryhmän yhdistäviä tekijöitä.

D’Adamon mukaan O- ja B-veriryhmille sopii eläinproteiinit ja heillä on luonnostaan yleensä suolahappotaso kunnossa. Olen saman havainnut myös asiakkaillani ravintoainemittauksen ruoansulatusosiossa. Viljat, erityisesti vehnä, sekä maitotuotteet voivat kuitenkin häiritä suolahapon tasapainoa. O-tyypin ihmisillä yksinkertaiset hiilihydraatit, erityisesti viljoista peräisin olevat, muuttuvat helpommin rasvoiksi ja triglyserideiksi.

A- sekä AB-veriryhmässä saattaa useammin esiintyä suolahapon vajetta. Olen huomannut, että liian vähäisestä tai olemattomasta suolahappotasosta johtuen A-veriryhmän edustajilla saattaa esiintyä myös muita enemmän turvotusta, ilmavaivoja, närästystä ja muita suolistovaivoja, joihin osasyy saattaa olla juuri hapoton tai vähänhappoinen vatsa. Suolahapolla kun on useita todella tärkeitä tehtäviä.  Mikäli huomaan asiakkaalla mittaustuloksissa suolahapon vajetta, neuvon asiakasta tekemään kotitestit, jolla varmistetaan asia. Huomaan usein myös, että A-veriryhmän asiakkailla ylimääräisten kilojen kertyminen on herkempää, erityisesti keskivartalon alueelle.

Veriryhmän mukainen elämäntapa huomioi ruoansulatuksen, liikunnan ja stressinsietokyvyn.

Ketogeeninen ja vegaaninen ruokavalio – kenelle ne eivät sovi?

Mielestäni ketogeeninen ruokavalio ei sovi kaikille – erityisesti A- ja AB-veriryhmälle. Tai sanotaan näin, että sen voi muokata omalle veriryhmälle sopivaksi, kun käyttää oikeita ruoka-aineita. Itsekin olen tätä kokeillut, mutta ilman punaista lihaa sekä maitotuotteita, koska ne eivät sovi minun A-veriryhmälle. Myös liiallisen rasvan (myös hyvän rasvan) käyttö voi olla monelle haastavaa, erityisesti A-tyypille.

Sama koskee vegaaniruokavaliota. Se ei mielestäni sovi O- ja B-veriryhmälle. Ravintovalmennuksen vastaanotolleni on tullut vegaanista ruokavaliota noudattavia asiakkaita, joilla on O- tai B-veriryhmä. Haastattelun ja taustatietojen selvittelyn aikana on käynyt ilmi, että terveydentila on huonontunut sen jälkeen, kun he ovat lopettaneet eläinproteiinin syönnin. Useammalla pelastuksena on ollut siirtyminen takaisin eläinproteiinin pariin.

Yhdyn myös sanontaan, että kaikki terveellinen ei sovi kaikille. Asiakas saattaa käyttää ”terveysvaikutteiseksi” miellettyä ruoka-ainetta päivittäin, uskoen sen hyödyllisyyteen – vaikka se voikin itse asiassa olla hänen veriryhmälleen haitaksi. Tämä aine on voinut ajan mittaan luoda suoliston limakalvoon vaurioita ja yliherkkyystilan. Tämä voi vaikuttaa suolahapon erittymiseen sekä ravintoaineiden imeytymiseen ohutsuolessa.

Suositukseni on, että mikäli henkilöllä ei ole erityisiä terveyshaasteita tai suolistohaasteita, voi veriryhmän ruokavalion hyödyllisiä ja neutraaleja ruoka-aineita käyttää n. 80% ja vältettäviä 20%. Mutta mikäli on erilaisia oireita tai haasteita terveyden kanssa, neuvon yleensä aloittamaan valitsemalla vain hyödyllisiä sekä neutraaleja ruoka-aineita lautaselle. Tämä on yleensä hyvin tapauskohtaista ja ravintovalmennuksessa huomioidaan myös se, mihin kaikkeen asiakas on valmis ja kykeneväinen.

Eri veriryhmillä on alttius eri sairauksille

James D’Adamo on painottanut jo 1970-luvulla hiilihydraattien liiallista käyttöä sekä siihen liittyvää hypoglykemiaa, eli verensokerin alenemista. Hänen mukaansa nimenomaan alhainen verensokeri on diabetekseen esiaste ja todella monen kroonisen tilan juurisyy sekä tavallisin alkusyy sairauksiin. D’Adamo on laatinut ohjeet hypoglykemian hoitamiseksi huomioiden eri veriryhmät.

Myös personaalisuudessa sekä stressinsietokyvyssä on eroavaisuuksia veriryhmien välillä, ja stressiperäiset häiriöt aiheuttavatkin noin 50-80 prosenttia sairauksista.

Mikä on paras liikuntamuoto eri veriryhmän edustajille?

Eri veriryhmät tarvitsevat erityyppistä fyysistä toimintaa ja liikuntaa pystyäkseen hillitsemaan stressireaktioitansa. Meistä jokaisen tavoitteena pitäisi olla vähentää elimistön kuormitusta, eikä lisätä sitä. Jos treeni ylittää sietokyvyn, se voi lisätä huomattavasti stressiä.

• Jos A-tyyppi harrastaa kovaa liikunta, hänen kortisolitaso nousee hyvin korkeaksi ja se saattaa aiheuttaa kovaa uupumusta ja stressiä. A-tyyppinä ja entisenä himoliikkujana olen tämänkin kokenut.
• A-veriryhmälle suositellaan rauhallista ja keskittymistä vaativaa liikuntaa, esim. joogaa, taiji-lajieja, syvähengitysharjoituksia. A-tyypille hiljaisuuden taito on eräänlainen tyynnyttävä taika. Terve ja hyväkuntoinen A-tyyppi voi harrastaa myös kovempitahtista kuntoilua, mutta kannattaa kuunnella kehoa ja välttää liiallista harjoittelua.
• O-tyypit tarvitsevat kovempaa, energisempää ja fyysistä treeniä päivittäin. Rasittava kuntoilu on suositeltava O-veriryhmälle. O-veriryhmälle sopivia liikuntamuotoja ovat esim. juokseminen, pyöräily, aerobinen- sekä kuntosalitreeni, jne.
• B-tyyppi tarvitsee meditatiivista toimintaa ja tehokasta fyysistä harjoittelua sopivasti tasapainoisessa suhteessa. Parhaita ovat lajit, jotka eivät aiheuta liian suurta aerobista kuormitusta, esim. tennis, taistelulajit, pyöräily, patikointi, reipas kävely.
• Kuten B-tyyppi, niin myös AB-tyyppi tarvitsee sekä rauhallista että tehokkaampaa harjoitusta, esim. jooga, taiji lait, pyöräily, reipas kävely, pyöräily, patikointi.

Monesti kun asiakas tulee vastaanotolle, osaan arvata minkä veriryhmän edustajasta on kyse. Mistä tunnistan eri veriryhmän tyypit?

• O-tyypin miehet tunnistaa yleensä hyvin hoikasta vartalosta.
• B-tyypit ovat mielestäni hyvin jalat maassa olevia tyyppejä. Jo lyhyenkin keskustelun aikana heistä huokuu tasapaino ja rauhallisuus. He eivät helposti vastoinkäymisistä hetkahda.
• A-tyypin huomaan usein olevan levoton ja vähän stressaantunut. A-tyypeillä on suurempi taipumus myös ylipainoon, etenkin keski-iässä ja myöhemmin.

Veriryhmäsi voi vaikuttaa siihen, miten sulatat eri ravintoaineita.

Sama ruokavalio ei toimi kaikille

Yhteenvetona voitaisiin todeta, että sama ruokavalio ei sovi kaikille. Eri veriryhmät reagoivat eri ruoka-aineisiin eri tavalla.
”Koska veriryhmän mukaiset ruokavaliot perustuvat elimistön solukoostumukseen (toisin, kuin ”yksi sopii kaikille” yleiset ravitsemussuositukset), tietyt ruoka-aineet voivat kohottaa tai alentaa vain tiettyyn veriryhmään kuuluvien, eivät muiden painoa. Silloin ainaiset dieetit eivät välttämättä toimi, koska dieetin sisältämät ruoka-aineet sotivat sitä vastaan, mikä olisi järkevää nimenomaan oman elimistön kannalta. Kun noudattaa oman veriryhmän mukaista ruokavaliota sekä suositeltua liikuntaohjelmaa, niin tulosten pitäisi näkyä piankin.”

Lainaukset tohtori James D’Adamon ja tohtori Peter D’Adamon kirjoista.

Lue lisää: Mitä on ravintoainemittaus?
Ja varaa aikasi Janan vastaanotolle tästä: Vello ajanvaraus