Sinikka Pakeman: Ikääntyminen, ruokavalio & elämäntavat
13.8.2015 | PUR toimitus
Elämme nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa, mutta on paradoksaalista että tämän päivän ravinto ja elämäntavat kIIhdyttävät ikääntymisprosessia. Jotkut gerontologit ovatkin sitä mieltä, että biologinen ikä on kronologista ikää todellisempi.
Mikään kosmetiikka maailmassa ei ole vielä tarjonnut ”sitä ainutta ja yhtä ratkaisua”, kuten ei myöskään plastiikkakirurgia. Molemmat saattavat auttaa pinnallisesti, mutta jos emme kiinnitä huomiota ruokavalioon ja elämäntapoihin, sisältäpäin lahoamista ne eivät estä.
On muistettava että vanhenemisprosessi alkaa heti synnyttyämme ja se miten nopeasti se etenee, on pitkälle kiinni yksilöstä, sekä siitä millaisen alun saamme. Toki geeneilläkin on siihen vaikutusta. Asia geenien kanssa ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista, kuin on luultu, sillä geeneihin vaikuttavat myös tekijät, jotka ovat hallinnassamme, kuten ravinto ja muut elämäntapoihin kuuluvat asiat.
Ravinto ei ole koskaan aiemmin ollut niin monipuolisesti vaihtelevaa kuin nykyään, sekä positiivisessa että negatiivisessa merkityksessä. On runsaasti terveellistä, luonnollista ravintoa. Monet ihmiset eivät kuitenkaan sitä käytä, joko koska he eivät tunne luonnollisia raaka-aineita tai eivät halua valmistaa aterioita niistä itse, tai koska he eivät saa kontaktia niiden makuihin, heidän makuaistinsa ollen prosessoidun ravinnon turruttama.
Vielä enemmän kuin terveellistä ravintoa on runsaasti prosessoitua ruokaa, joka sisältää synteettisiä lisäaineita. Se on halpaa ja helppoa mahantäytettä. Suuri osa länsimaisista nuorista, ja toki myös osa vanhemmistakin sukupolvista, on tottunut pika- ja roskaruokaan. Sen nauttiminen koetaan jopa itsensä hemmotteluna. Ei ole epäilystäkään, etteiko tämä ilmiö lisää terveyteen liittyviä ongelmia ja sitä myötä sairauksia, nopeuttaen ikääntymisprosessia.
Usein onkin kysytty kumpi tuli ennen, ikääntyminen vai sairaus? Lisääntyvässä määrin jopa n. 25-35 vuotiaat kokevat kehonsa kapinoimista ja tuntevat ajoittain virran loppuvan! Tässä iässä pitäisi olla huipulla mitä tulee energian määrään, vitaalisuuteen sekä aivojen ja ylipäätään kognitiivisten toimintojen tehokkuuteen. Kysyä sopii, alkaako biologinen ikääntyminen nykyään huomattavasti aiemmin kuin ennen vanhaa, jolloin 50 vuotiaat nähtiin ulkoisen olemuksensa perusteella vanhoina, mutta olivat melkoisen katajaisia biologisesti?
Koska ikääntyminen ja sen hidastaminen on ihmiskunnalle polttava kysymys, asian tutkimiseen panostetaan paljon. Tutkimustulokset ovat mielenkiintoista luettavaa ravintoterapian ja elämäntapaterapian kannalta. Miten nykyinen länsimainen ruokavalio nopeuttaa ikääntymistä ja missä vaiheessa sairaudet pullahtavat esiin? Mitä tapahtuu keholle kun sitä ei käytä? Mitkä ovat ikääntymisen näkyviä ja ”näkymättömiä” merkkejä?
Haluan vakavasti muistuttaa että nämä asiat eivät ole yksistään ns. vanhempien ihmisten asiaa, vaan melkeinpä vielä enemmän nuorten sukupolvien, joiden tulisi tietää miten ennaltaehkäistä vakavia ongelmia ja sen myötä myös kehon rappeutumista pysyvästi. Ei kuitenkaan ole koskaan liian myöhäistä aloittaa uudet elämäntavat! Tarkoitus ei ole sotia ikääntymistä vastaan, joka on eittämätön, vaan oppia käyttämään hyväksi tieteen esille tuomaa tietoa, jonka avulla voimme hidastuttaa prosessia ja luoda itsellemme elämänlaadullisesti korkeatasoista vanhuutta.
Kliinisenä ravintoterapeuttina Sinikalla on laaja kokemus ravintoon liittyvistä kysymyksistä sekä terveysongelmista allergioista suolisto-ongelmiin, syömishäiriöihin ja moniin nykysairauksiin. Sinikka päivittää aktiivisesti asiantuntemustaan terveysalan konferensseissa ja jatkokoulutuksissa mm. Yhdysvalloissa ja Britanniassa.
Sinikalta ovat ilmestyneet seuraavat kirjat: TERVEELLISEN RAVINNON AAKKOSET (Gummerus, 2000, uudistettu painos Gummerus, 2012) PYSY NUOREKKAANA JA TERVEENÄ (Gummerus, 2002) ja RA(S)KAS RASKAUS (Otava, 2004). Lisäksi häneltä on julkaistu lukuisia artikkeleita ja haastatteluja.