Hanna Huttunen: Ravintolisähämmennyksen keskellä

2.3.2017 | PUR toimitus

Kun media kirjoittaa skandaalihakuisia artikkeleita vitamiinivalmisteiden vaaroista ja ravintolisien valmistajat ja markkinamiehet tekevät meille päivittäin uusia tarpeita, on moni hämmentynyt ja miettii, ketä uskoa. Työssäni kohtaan asiakkaita, jotka syövät suuriakin määriä erilaisia vitamiinivalmisteita saamatta niistä mainittavaa hyötyä ja kuulen usein kysymyksen, kuinka suhtautua vitamiinivalmisteisiin.

Emme ikävä kyllä saa kaikkea tarvitsemaamme ruuasta. Tehomaatalous on köyhdyttänyt maaperää, keinolannoituksella kasvatetut kasvit eivät yllä samaan ravintoainetiheyteen kuin luomu ja teollisuus prosessoi ruokaa niin, ettei lopputuotteessa ole paljoakaan jäljellä alkuperäisten aineitten ravintosisällöstä. Elämä on monella tavoin stressaavaa vaativassa yhteiskunnassa, jossa ei välttämättä osata huomioida ihmistä tuottavuuden ja tehokkuuden ihannoinnin keskellä. Stressiä lisäävät erilaiset saasteet, myrkyt, melu ja sähkömagneettinen säteily ja kykymme hyödyntää ravintoaineita ruuasta riippuu niin perimästä kuin myös ruuansulatuksen tilasta.

Tehomaatalous on köyhdyttänyt maaperää, joten ruokamme ei ole yhtä ravinteikasta kuin ennen.

Valitse mahdollisimman luonnollinen valmiste

Ruokaa täydentämään valittujen ravintolisien tulisi olla luonnollisia, ruokaan verrattavia aineita eikä laboratoriokokkauksia. Nämä erottaa siitä, että luonnollisessa ravintolisässä on mainittuna, mistä hedelmästä, marjasta, juuresta, yrtistä, kalasta tms. se on valmistettu. C-vitamiinin lähteenä on esimerkiksi ruusun- tai amlamarja ja E-vitamiinin vaikkapa vehnänalkioöljy. Jos vitamiinipurkkisi ainesosaluettelossa on lueteltu vain vitamiinien kemialliset nimet (tiamiini, riboflaviini, niasiini, pantoteenihappo tms.), erilaisia lisäaineita ja mahdollisesti vähän jotakin luonnosta peräisin olevaa (marja tai aromi), tiedät, että kyseessä on synteettinen valmiste.

Miksi luonnollinen? Askorbiinihappohan on C-vitamiini, tuli se sitten tehtaasta tai mansikasta? On ja ei. On eri koulukuntia – itse uskon niitä tutkijoita, jotka varoittavat synteettisien vitamiinien imeytyvän heikosti ja että ne voivat jopa hämätä elimistössämme niitä reseptoreita, joiden tulisi tunnistaa ruuasta ja luonnollisista ravintolisistä ravintoaineet ja tuoda ne käyttöömme. Synteettisten vitamiinien epäillään ajan myötä aiheuttavan ravintoainepuutteita syrjäyttämällä elimistön omia varastoja ja elimistö joutuu opettelemaan uudelleen luontaisten ravintoaineiden hyödyntämisen.

Luonnollisten vitamiinien tärkein etu on synergia, jolla tarkoitan kahden tai useamman vaikuttavan tekijän yhteisvaikutusta, jossa kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa. Synergia vaikuttaa myös imeytyvyyteen. Esimerkiksi tyrni tai puolukka on muutakin kuin askorbiinihappoa (C-vitamiini).  Kasveissa on yli 10 000 eri aineyhdistelmää. Ne ovat vaikeammin jäljitettäviä kuin pelkästään niiden vaikuttavaksi katsottu vitamiiniosa. Ravitsemusterapeutti Judith DeCava on kiteyttänyt asian hyvin sanoin: ”Kun ryhmä vitamiiniyhdisteitä pilkotaan osiin, muutetaan fysiologisesti ja biokemiallisesti aktiivinen mikroravintoaine kykenemättömäksi ja heikoksi kemikaaliksi, joka vaikuttaa vain vähän tai ei lainkaan eläviin soluihin. Synergiaa ei enää ole.”

Keho pystyy aina tunnistamaan eron synteettisen askorbiinihapon ja hedelmien C-vitamiinin välillä.

Hyvä, luonnollinen ravintolisä sisältää oikeissa suhteissa ne aineet, joita olisi ihannetilanteessa siinä päivittäin syömässämme ruuassa, jota ravintolisä on tarkoitettu täydentämään. Sen valmistusmenetelmät ovat hellävaraiset (esim. kylmäkäsittely, että ravintoarvot säilyvät), eivätkä ne sisällä väriaineita tai muuta turhaa.

Ei määrä vaan laatu

Ruuassa kuin ravintolisissäkin pätee sama sääntö: nautittu määrä ei ole oleellinen asia, vaan tärkeintä on se, missä muodossa se nautitaan ja kuinka hyvin elimistö pystyy sen hyödyntämään. Luonnollisen valitsemalla välttyy myös varmemmin vastavaikutuksilta erilaisten lääkkeitten suhteen ja voit verrata luonnollista ravintolisää ruokaan: se sopii, jollei sinua ole kielletty nauttimasta juuri sitä ruoka-ainetta etkä ole allerginen esimerkiksi ravintolisän sisältämälle marjalle tai yrtille. Jos syö lääkkeitä, kannattaa kuitenkin aina varmistaa, onko niillä vasta- tai yhteisvaikutuksia jonkin ruuan tai ravintolisän kanssa – voit kysyä tästä farmaseutilta apteekissa lääkettä hakiessasi.

Varo valmisteita, joissa näkyy fruktoosi tai joku muu sokeri ensimmäisten ainesosien joukossa. Näitä löytyy sekä apteekkien että luontaistuotekauppiaiden ja -edustajien tuotteista. Muutoin vaikkapa aivan loistavan suolistonhoitotuotteen tehtävästä voi osa vesittyä liian sokerin takia joka mitätöi suolistoa tasapainottavan vaikutuksen.  Ikävimmillään ihmisestä tulee riippuvainen ko. tuotteesta, jolla ”hyvän ja pahan” tasapainoa joutuu säätelemään loppuelämänsä ajan. Sen sijaan asianmukainen suoliston peruskunnostus tähtää siihen, että muutaman kuukauden kunnostustyön jälkeen tasapaino on saavutettu eikä tarvitse esimerkiksi probiootteja kuin silloin tällöin, vaikkapa matkan tai antibioottikuurin yhteydessä. Hyvä perusruokavalio pitää jatkossa huolen hyvästä bakteerikannasta.

Muista ainakin nämä

Tärkeintä on huolehtia D-vitamiinin, laajakirjoisten rasvahappojen ja luonnon monivitamiinin – esim. ravintorikkaan vihervalmisteen hankkimisesta. Kattavampia ja yksilöllisempiä neuvoja saat ravitsemuksen ammattilaiselta, magneettiresonanssilaitteella voi mitata elimistön tarvetilanteen ja tarkempaa tietoa saa funktionaalisen lääketieteen laboratoriotestein, mikäli ravintoainemittaukset eivät onnistu oman lääkärin kautta.

Ihminen koostuu 80–100 biljoonasta solusta ja voimme juuri niin hyvin kuin solumme voivat. Olemme kuin minikokoisia maailmoja, joissa tapahtuu hurjasti kaiken aikaa. Ihminen uusiutuu koko ajan – toiset solut uusiutuvat nopeammin kuin toiset, mutta valtaosa kehostamme on uusiutunut jo vuodessa, joka on jo niin paljon, että kehomme voi olla olosuhteista (ravinto, lepo jne.) riippuen paljon toimivampi kuin tänä päivänä. Lohdullista, eikö vain?

Kehomme uudistuu koko ajan.

Solujen tarvitsemista ravintoaineista on jokainen itse vastuussa. Syömämme ruuan täytyy ensin sulaa hyvin, jotta ravintoaineet saadaan imeytettyä ja monesti ravintoterapiassa lähdetäänkin liikkeelle ruuansulatuselimistön kunnostuksesta. Verenkierrossa punasolujen tehtävä on kuljettaa happea ja poistaa hiilidioksidia. Siellä myös kuskataan ravintoaineita ja tarkoitus olisi saada ravintoaineet perille ohuimmasta ohuimpaankin hiussuoneen, jottei mikään elin eikä yksikään solu jäisi ilman sen tarvitsemia ravintoaineita.

Jos hiussuonten seinämien solujen solukalvot eivät jousta eikä niiden halkaisijaa jopa kymmenen kertaan paksumman punasolun solukalvo jousta, tulee hankaluuksia. Verisuonten seinämät eivät anna periksi eikä punasolukaan pysty venymään vikkeläksi nakiksi sukeltaakseen suoniin – kuinka siis saamme hapen ja ravintoaineet perille ja kuonan ulos? Miten elimistö ratkaisee asian? Jätetäänkö osa ohuimmista hiussuonista huonommalle verenkierrolle ja altistetaan monia tärkeitä alueita hapen ja ravintoaineiden puutoksille, josta kielii kylmät varpaat, sormet, nenänpää, näön heikkeneminen, kaihit, ihon kuivuminen jne. Ääreisverenkierrosta tingitään yleensä ensin. Sisäelimistä, aivoista jne. fiksu elimistö pyrkii pitämään huolta pidempään, mutta esim. alakuloisuus ja keskittymisvaikeudet ovat monesti myös merkki solukalvojen rasvahappojen puutteesta.

Elimistö voi myös päättää ”puskea väkisin” ja nostaa painetta – verenpainetta. Jotteivat verisuonet ratkeilisi traagisesti (pahimpia esimerkkejä verisuonen katkeaminen päässä jollain tärkeällä alueella), kirjoittaa lääkäri ymmärrettävistä syistä lääkityksen asiakkaalle, jolla on korkeat paineet. Kyse ei kuitenkaan ole verenpainelääkkeen puutostaudista, vaan tilasta, joka hoituu kun ruokavalio pistetään kuntoon ja palautetaan solukalvojen jousto rasvahappolisällä.

Rasvahapot toimivat synergiassa toistensa kanssa ja suosin valmistetta, jossa rasvahapot ovat laajakirjoisesti (3-6-7-9) ja mahdollisimman luonnollisessa muodossa eli kylmäpuristettu puhtaista ja laadukkaista lähteistä. Tällöin rasvojen luonnollinen synergia toimii eli tiettyä rasvahappoa ei tarvitse olla niin paljon kuin käsitellyssä valmisteessa. Laadukas kylmäpuristettua kalaöljyä sisältävä rasvahappovalmiste ei tee kalaröyhtäyksiä, ei maistu tai haise härskille ja sen voi purra ja imeskellä, jolloin varmistaa parhaan imeytymisen.

Laajakirjoinen rasvahappovalmiste auttaa palauttamaan solukalvoille jouston luonnollisella tavalla, jolloin ravintoaineet ja happi pääsevät sujuvasti kaikkialle missä niitä tarvitaan. Myös hiljainen tulehdus, joka piilee monien sairauksien takana, hellittää. Kysy siis valmisteen ominaisuuksista, ennen kuin ostat sen. On myös tärkeää, että kerrot terveystilanteesi, jolloin saat oikeat annosteluohjeet – yleiset annosteluohjeet ovat perusterveelle noin 75-kiloiselle aikuiselle annettuja keskiarvoja.

Rasvainen kala kuten lohi sisältää tärkeitä omega-3-rasvahappoja. Viljellyllä lohella ei kuitenkaan ole villilohta vastaavaa rasvahappokoostumusta, ja varmin tapa täydentää tärkeiden rasvahappojen saantia onkin laadukas rasvahappovalmiste.

D-vitamiinia tarvitaan joka ikisessä solussa, sillä se on solun tuman kautta kaikkea solun toimintaa säätelevä, hormonin kaltaisesti toimiva aine, jonka riittävä saanti on ihmiselle välttämätöntä. Sen puute vaikuttaa päästä varpaisiin: satoihin asioihin immuniteetistä mielialaan, ihosta luustoon, keuhkoista maksaan jne. Jollei soluilla ole käytössään riittävästi D:tä, ne eivät toimi hyvin, toiminta häiriintyy ja se vaikuttaa monin eri tavoin.

Ruuasta on miltei mahdoton saada riittävästi D:tä, mutta elimistö pystyy valmistamaan sitä itse, mikäli ihminen saa aurinkoa riittävästi ja ihon D-vitamiinisynteesi toimii. Jos esimerkiksi kolesteroli on alennettu lääkkeellisesti turhan alas elimistön sen hetkiseen tarpeeseen nähden, ei D-vitamiinisynteesi välttämättä on onnistu. Riittävää imeytymistä voi häiritä muutkin lääkkeet sekä mm. aurinkosuojavoiteet, joten D:stä voi olla pula myös etelän lomalla! D-lisä vauvasta vaariin jopa ympäri vuoden on tarpeen, mutta suositellut määrät vaihtelevat. Suomessa kuvitellaan aikuisen tulevan toimeen alle 10 mikrogramman vuorokausiannoksella ja virheellistä luuloa lisää monien suomalaisten laboratorioiden vanhat viitearvot, jopa 40–80 nmol/l. Yksistään jo kalsiumin imeytyminen tehokkaasti luustoon vaatii yli 80 nanomoolin D-vitamiinipitoisuuden litraa kohden. Kun halutaan vaikuttaa niihin satoihin muihin asioihin, joihin D:tä tarvitaan, tulisi arvon olla yli 100 nmol/l. Puutostiloissa täytyy mennä pitkään jopa annostuksella 1,75 mikrogrammaa jokaista painokiloa kohden, ennen kuin ihannetaso saavutetaan. D-vitamiini tarvitsee imeytyäkseen rasvahappoja, joten valmisteessa tulisi olla niitä mukana. Monella on ruuansulatuksen ongelmia, jolloin suositan muotoja, jotka saa imeytymään jo suun limakalvoilta. Niitä on olemassa niin tippoina, imeskelytabletteina kuin suihkeenakin.

Luonnon monivitamiinit hakkaavat mennen tullen synteettiset monivitamiinit. Tarvitsemme päivittäin noin 90 erilaista ravintoainetta. Niiden saamiseksi tulisi syödä värikkäästi puolisen kiloa luonnonmukaisesti kasvatettuja, kypsentämättömiä kasviksia ja saada vielä varmuus kaiken imeytymisestä. Maaperän köyhtymisen vuoksi kasviemme ravintoarvot ole enää entisellään ja alussa mainitsemani syyt vaikuttavat tarpeeseemme, joten olisi hyvä varmistaa riittävä ravinteitten saanti jollain luonnollisella ravintolisällä. Synteettisten monivitamiinien sijaan suositan tutustumaan luonnon omiin monivitamiineihin, joiden aatelia ovat spirulina, chlorella ja moringa.

Afrikassa ja Aasiassa kasvavan Moringa Oleifera puun lehdet ovat täynnä vitamiineja ja antioksidantteja.

Tuossa kolmikossa erilaisten ravintoaineiden määrä huitelee sadan korvilla. Varsinkin spirulinaa ovat hehkuttaneet sekä YK:n elintarvike- ja maatalousvirasto FAO, että Maailman Terveysjärjestö WHO viimeisen neljänkymmenen vuoden ajan. On myös sekoitevalmisteita, joissa on erilaisina koosteina edellisten lisäksi esimerkiksi marjoja, nokkosta, vehnän- tai ohranorasta tai kauranversoa.

On tärkeää varmistua laadusta: että tuotteen raaka-aineet on kasvatettu puhtaissa oloissa, että ne ovat saaneet oikeaa aurinkoa ja puhdasta vettä ja ettei niitä ole pilattu lämmöllä tai muulla liiallisella prosessoinnilla. Kun on totutellut viherjauheisiin tai puristeisiin asteittain, ei tarvitse pelätä yliannostusta, sillä luonnollisten ravintolisien suhteen keho osaa toimia viisaasti: se käyttää sen mitä tarvitsee, ylimääräinen kulkeutuu turvallisesti ulos. Vihervallankumous myös tukee kehon pH-tasapainoa ja esimerkiksi maksan toimintaa, joten vihreää reippaasti peliin unohtamatta värikkäitä kasviksia. Ravintolisä on aina lisä, ja sen tehtävä on täydentää ruokavaliota, vaan ei korvata terveellistä ruokaa.

Ihanaa, luonnollisen tervettä kevättä lukijoille! Jatkoa tästä aiheesta ja monesta muustakin terveyteesi vaikuttavasta asiasta, kuten suoliston terveyden tukemisesta, happo-emästasapainosta ja toipumisen psykologiasta voit lukea syksyllä ilmestyneestä kirjastani Kiputus. Vaikka asia onkin fibromyalgian viitekehyksessä, uskallan saamani palautteen turvin suositella kirjaa jokaiselle, joka haluaa eväät itsestään huolehtimiseen. Jos haluat kartoittaa oman tilanteesi ja neuvoja ravitsemukseesi, ota rohkeasti yhteys ravitsemuksen ammattilaiseen.

Hanna Huttunen, Dipl.ravintoterapeutti, Ravintopolku 

Tasapainottajat – ohjaaja

Suomen Ravintoterapiayhdistys ry 

Luonnonlääketieteen keskusliitto LKL ry