Onnellisen lopun tarina borrelioosista

18.6.2016 | PUR toimitus

Pyörä on huollettu ja öljytty kesäkuntoon, mutta se rämisee, kitisee ja naksuu, kuin se olisi hajoamassa liitoksistaan. Olen kuitenkin ikionnellinen jokaisesta kitinän ja räminän äänestä, koska se tarkoittaa, että minä ajan polkupyörällä. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan, koska minusta on tuntunut, että jopa pyörällä ajaminen vie minulta liikaa voimia.

Minulla todettiin tammikuussa krooninen borrelioosi. Se on hieman ongelmallista, sillä Suomessa ei ole virallisesti kroonista borrelioosia olemassakaan.

Viitisen vuotta sitten minulle tuli tunne, ettei kaikki ole kunnossa. Oikeastaan ensimmäistä kertaa ajattelin, että jotain voisi olla oikeasti vialla. Olin aina etsinyt syitä kremppoihin jostain mitä olin tehnyt, tai oikeammin, mitä olin jättänyt tekemättä: en ollut syönyt, juonut tai nukkunut tarpeeksi, unohtanut vitamiinit, nukkunut liian vähän tai paljon, liikkunut liikaa tai liian vähän, jättänyt venyttelemättä tai muuten pitänyt itsestäni tarpeeksi huolta.

Yhtäkkiä huomasin, että minulta loppuivat selitykset ja olin huonossa kunnossa.

Alkoi nöyryyttävä ajelehtiminen julkisessa terveydenhuollossa, jossa tie nousi pystyyn ennen kuin oli oikeastaan ehtinyt auetakaan, kun erikoislääkäri ei katsonut aiheelliseksi ottaa minua vastaan. Se taas johtui siitä, että laboratoriotulokseni eivät hehkuneet oikeaan suuntaan punaista – muulla ei ainakaan oman kokemukseni perusteella juuri tuntunut olevan väliä.

Päädyin onnekkaan sattuman kautta yksityislääkärille. Kuukausien pohtimisen ja poissulkemisten jälkeen verinäytteet lähtivät Saksaan tutkittaviksi borrelioosiepäilyn vuoksi. Kilpirauhasen toimintahäiriöstä päädyttiin lisämunuaisongelmien kautta borrelioosiin.

Borrelioosi on taitava piiloutumaan elimistöön ja oireilee jokaiselle yksilöllisesti. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä ja milloin olen sen saanut. Minua hoitava lääkäri piti periaatteessa mahdollisena, että minulla olisi saattanut olla akuutti tulehdus 20 vuotta sitten, mutta sitä ei voi enää tietää mistään. En tule koskaan saamaan sitä selville.

Jos ei sairasta akuuttia tulehdusta, borrelioosi voi olla hyvin vaikea havaita. Moni borrelioosin kantajista ei ole koskaan huomannut kiinnittynyttä punkkia tai punaista rinkulaa.

Kun sain tietää kehossani lymyävästä ikävästä kumppanista, ensimmäinen reaktioni oli tyrmistys ja sen jälkeen lannistuminen. Ajattelin, niin kuin moni varmasti ajattelee, että borrelioosista ei voi parantua. Alun shokin jälkeen tuli suru. Moni vaikea ja kummallinen asia sai selityksen, mutta ymmärsin, että minun on tehtävä surutyö tämän asian kanssa antamatta sille kuitenkaan liikaa valtaa.

Samalla heräsi uteliaisuus tätä pelottavaa mörköä kohtaan ja halusin ottaa selvää, mistä borrelioosissa on kyse. Kävin PURin borrelioosiluennolla, etsin netistä tietoa ja keskustelin kohtalotoverin kanssa. Huomasin, että verkossa käytäviin keskusteluihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella. Ihmisille saatetaan jakaa melko holtittomastikin ”asiantuntijan” ohjeita, vaikka taudinkuva on jokaisella jo pelkästään yksilöllisen geeniperimän vuoksi erilainen. Vaikka neuvoja jakavat ihmiset tarkoittavat pelkkää hyvää, se on kuitenkin hakuammuntaa, jos ei ole tilanne ole tarkasti selvillä. Ongelma tietysti on, että kaikki eivät saa tarvitsemaansa hoitoa.

Olen hoitanut itseäni vaihtoehtohoidolla. Moni pitäisi sitä varmasti ”huuhaana”, mutta en oikeastaan välitä mitä muut ajattelevat, hoidot toimivat. Vaihtoehtohoidolla tarkoitan muun muassa luontaisvalmisteita sekä gluteenitonta, sokeritonta ja maidotonta ruokavaliota.

Elämästäni on poistunut lamauttava väsymys, huimaus, rytmihäiriöt, lihas- ja nivelkivut, muistihäiriöt, tasapaino-ongelmat, palelu, ahdistus, päänsäryt, hengenahdistus, kuumeinen olo, näkökyvyn heikentyminen, lihasjäykkyys, puutuminen, hermosäryt ja mielialan vaihtelut – osan listatakseni.

En välitä, vaikka kohentunut olotilani perustuisi pelkästään uskomiseen. En halua yhtäkään noista eläämääni synkistäneistä ja monimutkaistaneista asioista takaisin.

Räminä, kitinä ja naksuna lakkaa ja olen saapunut kasvimaalleni. Toinen asia, jota vielä jokin aika sitten en olisi voinut kuvitella tekeväni aarin mittakaavassa. Nyt muutan umpeen kasvanutta ryteikköä pala kerrallaan kasviksia pursuavaksi keitaaksi!

Olen oppinut nöyremmäksi ja olemaan armollisempi itselleni. On ollut pakko hyväksyä, että aina ei jaksa kaikkea ja että rajallisia resursseja tulee käyttää säästeliäästi ja harkiten. Hyvistä päivistä osaa iloita erityisen paljon silloin kun niitä osuu kohdalle. Ilokseni niitä on tullut tammikuun jälkeen koko ajan enemmän.

Ymmärrän olevani todella onnekas ja minua vaivaa ajatus niistä ihmisistä, jotka eivät ole päässeet oikeiden ihmisten luo ja ovat heitteillä. Niin kuin minä olin vielä muutama vuosi sitten.

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin juuri, että borreliatapauksia on Suomessa nyt vuodessa noin 7 000. Turun yliopistollisen keskussairaalan infektioylilääkäri laski, että puutiaiset purevat suomalaisia noin puoli miljoonaa kertaa vuodessa. Yhä useampi joutuu valitettavasti kamppailemaan tämän epätoivotun tilanteen kanssa. Borrelioosi on onneksi usein hyvin hoidettavissa antibioottihoidolla, etenkin jos se todetaan riittävän aikaisin. Itse en halunnut tätä kroonisen rasituksen väsyttämää kehoani shokeerata rajuilla antibioottikuureilla, vaan kokeilla ensin jotain muuta.

Kannustaisin sinnikkyyteen näissä asioissa. Jokainen tuntee oman kehonsa parhaiten. Jos se kertoo, että kaikki ei ole kunnossa, sitä kannattaa uskoa ja pitää siitä kiinni, vaikka helpotus tulisi vasta vuosien päästä. Minullekin tuli.

Kirjoittaja on toimittaja ja PUR-kaupan sisällöntuottaja.