Tiina Vainio: Luo läsnäoloa, huolla aivoja

18.2.2016 | PUR toimitus

Läsnäolo ja sen kokeminen omassa arjessa on monille yhä harvinaisempaa. Monen tietoisuus on ison osan päivää tilassa, jossa ajatukset tulevat ja menevät keskeytymättömänä ja kaoottisena virtana. Se mitä kehomme tekee pitkin päivää, ei välttämättä liity ollenkaan siihen, missä ajatuksemme ovat. Toisilla tämä mielentila alkaa jo siitä, kun käsi kurkottaa sammuttamaan kännykän herätysäänet ja silmät osuvat yön aikana tulleisiin lukemattomiin viesteihin ja päivityksiin. Loppupäivä menee helposti samassa moodissa. Voimme katsoa näkemättä, kuunnella kuulematta, syödä maistamatta ja liikkua tuntematta liikettä. Voimme jopa koskettaa toista ihmistä tiedostamatta välittämiämme ja vastaanottamiamme tunteita. Läsnäolon puute näkyy monien asioiden yhtäaikaisena tekemisenä ja siinä, että olemme koko ajan ”online”. Pikku hiljaa päädymme tilanteeseen, jossa emme elä ollenkaan meneillään olevaa hetkeä tai päivää, koska mielemme on koko ajan jossain muualla.

Läsnäolon puute kuormittaa meitä monin tavoin. Se lisää mm. stressin oireita sekä estää aidot kohtaamiset itsen ja toisten ihmisten välillä. Erityisesti läsnäolon puutteesta kärsivät aivot. Jatkuva online-tila on aivoille samanlainen rasitus kuin fyysinen suoritus lihaksille. Treenistä palautumisen merkityksen moni jo ymmärtää ja jopa seuraa sitä erilaisten applikaatioiden avulla, mutta kuinka moni huolehtii aivojensa palautumisesta? Monelle tavalliselle kuntoilijalle neljän tunnin alittaminen maratonilla on tavoiteltava aika. Jokainen voi miettiä joutuvatko omat aivot juoksemaan työpäivän aikana yhden, kaksi vai peräti kolme maratonia? Aivojen ”maraton-kilometrejä” lisäävät tietokoneen ruudun tuijottamisen lisäksi myös kännykän käyttö, television katselu ja muu jatkuva hermoärsykkeiden tulva.

Hiljaisuutta korville ja silmille

Tiedämme, että elimistömme toimii normaalisti silloin, kun sen kaikkien osien välillä vallitsee tasapaino. Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tasapainoinen toiminta on meille erityisen tärkeää. Jos kuormitamme aivojamme liikaa, sympaattisen ja parasympaattisen hermoston välinen tasapaino saattaa häiriintyä. Aivojen ylikunto kerryttää vereen stressihormoneja, kuten adrenaliinia, noradrenaliinia ja kortisolia. Ne saavat sympaattisen hermoston kiihtymään, mikä nostaa sydämen lyöntitiheyttä, verenpainetta, sokerin ja rasvan määrää veressä sekä vähentää kyynelnesteen ja syljen eritystä.

Tietoinen läsnäolo puolestaan aktivoi parasympaattista hermostoa. Päinvastoin kuin stressireaktio, läsnäoloreaktio ei tapahdu elimistössä automaattisesti, vaan sen aikaansaamiseksi vaaditaan tietoista läsnäoloa eli mielen aktiivista keskittämistä siihen, mikä luo läsnäoloa ja vähentää hermoärsykkeiden tulvaa, kuten auditiivisen ja visuaalisen melun vähentämistä.

Muutamalla minuutillakin merkitystä

Aivot siirtyvät tietoiseen läsnäoloon tai meditatiiviseen tilaan, kun ihminen keskittyy täysin siihen, mitä on tekemässä. Tietoisella läsnäololla on sekä välittömiä että pitkäaikaisia vaikutuksia. Välitön vaikutus tulee heti, kun kohdistamme ajatukset tiettyyn kohteeseen, kuten esimerkiksi hengitysrytmin rauhoittamiseen. Esimerkiksi syvään hengittäminen parin minuutin ajan tarjoaa tauon aivoille ja riittää laskemaan verenpainetta, sydämen lyöntitiheyttä ja stressihormonien määrää. Viisi minuuttia meditatiivista tilaa vastaa aivojen kannalta puolta tuntia unta.

Koska kaikilla on koko ajan kiire ja moni tuskailee jo nyt sen kanssa, ettei löydä vuorokaudesta aikaa treeniin, joogaan, kasvisruokien tekemiseen tai meditaatioon, kannattaa aivojen terveydestä huolehtimisessa hyödyntää siirtymiä. Läsnäolon kannalta kiinnostavia ovat arjen raja-alueet eli siirtymät esimerkiksi töistä vapaa-ajan viettoon, sosiaalisista tilanteista yksinoloon, liikuntasuorituksesta lepoon tai arjen ilta-askareista uneen. Mieti voisitko jättää sellaisina hetkinä päätelaitteen pois käsistäsi ja antaa aivoille aikaa palautumiseen? Kuten aikaisemmin mainittu, yksi viiden minuutin siirtymä, jolloin mielesi keskittyy siihen mitä kehosi tekee – kuten esimerkiksi kävelyyn – vastaa aivoille puolta tuntia unta.

Aivojen palautumiseen on hyvä suhtautua samalla tavoin kuin hampaiden harjaamiseen. Tee joka päivä jotain vähän pitääksesi yllä kaluston kunnon ja keskity lopputulokseen – aivojen palautumiseen ja läsnäolosta kumpuavaan hyvään oloon. Emmehän mieti ennen hampaidenkaan pesua, huvittaako se, vaan harjaamme, koska emme halua reikiä ja koska harjauksen jälkeen olo on raikas.