PURistin päiväkirja – osa 3: Milloin syömisestä tuli niin pirun hankalaa!

13.5.2019 | Maria Varon

MAANANTAI 13.5.2019

Milloin syömisestä tuli niin pirun hankalaa!

Vähähiilihydraattinen dieetti, välimerenruokavalio, paleodieetti, kasvisruokavalio, ketoruokavalio, fod map, ayurvedinen ruokavalio, pätkäpaasto, vesipaasto, synninpäästö, nautinto, kärsimys, sosiaalinen ruoka- ja juomakulttuuri…..

Kun olin lapsi 80-luvun alussa, juotiin kevytmaitoa ja käytettiin voita. Sitten tuli rasvaton maito ja kevytlevitteet, Floorat, Keijut ja Kevytlevit, mitä näitä nyt oli. Mummilla tosin oli aina punaista maitoa. Ja voita. Mummilla sai myös aina hopeateetä, joka oli siis tätä punaista maitoa, sokeria ja vettä. En isovanhempieni hämmästykseksi nimittäin pitänyt kahvista. Olin onnekas, koska äitini jaksoi leipoa usein itse leipää, muun muassa taikinajuureen tehtyä terveysleipää, jossa oli auringonkukan- ja pellavansiemeniä. Välillä äiti leipoi myös taivaallisia korvapuusteja ja muita herkkuja. Kerran viikossa saatiin Hartwallin omenaporetta saunan jälkeen ja viikonloppuna oli karkkipäivä. Kellään ei juurikaan ollut paino-ongelmia, mutta me myös liikuimme sisarusten kanssa paljon ja oltiin ulkona leikkimässä itä-suomalaisessa maalaismaisemassa. Mansikat, viinimarjat, karviaiset ja herneet tuli omasta maasta ja joskus perunat sekä avomaakurkutkin.  Minulla tietenkin oli ne allergiat ja teini-iässä kärsin lievästä aknesta. Kukaan ei koskaan miettinyt ainakaan ääneen, että pitäisikö syödä toisin.

Harvinaisen voimakasta siitepölyallergiaani hoidettiin tuohon aikaan reseptilääkkeillä ja välttämällä pölyä. Piti koko ajan siivota, jotta pölyä ei olisi missään. Ikkunoita ei saanut pitää auki ja pyykit piti kuivattaa kuivauskaapissa, eikä ulkona. Siedätyshoitoon en päässyt, koska olin ihan kaikelle siitepölylle allerginen, myös tavallisille nurmikasveille. Eläimiä meillä ei ollut, koska olin allergiatestien mukaan allerginen myös kaikille eläimille. Lääkärin mukaan tämän piti olla loppuelämän riesa, koska geenit!

Parikymppisenä, kun asuin Lahdessa, innostuin kovasti kuntosalilla käymisestä ja treenasin välillä useita kertoja viikossa. Salilla ohjaajana ollut Personal Trainer – joka muuten teki todella hyvät treeniohjelmat – tuumasi, ettei lihaksia pelkällä kaurapuurolla kasvateta. Yritin siis syödä proteiinia vähintään 20-30g joka aterialla. Raejuustoa ja marjoja aamupuurolla, johon lisättiin soijalesitiiniä, lounaalla kananrintaa ja täysjyväriisiä, välipalaksi rahkaa, päivällisellä tonnikalaa, treenin jälkeen palautusjuomaa jne. Rasvaa piti vältellä, jotta lihakset erottuu. Noihin aikoihin aloin käymään myös akupunktiossa kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalla, koska allergialääkkeistä ja e-pillereistä alkoi tulla kummallisia sivuvaikutuksia. Jätin molemmat lääkkeet pois ja aloin vältellä limaa tuottavia ruoka-aineita, kuten banaania, jäätelöä ja ylipäätään maitotuotteita, suklaata sekä pitkään haudutettuja mössömäisiä ruokia, joissa ruoka-aineen rakenne on rikkoutunut. Pitkään mentiin tällä reseptillä ja muutaman kerran allergiaoireiden ilmaannuttua kävin akupunktiossa.

Sitten aloin lisääntyä ja lasteni myötä homeopatia tuli elämääni. Tutustuin myös erilaisiin ravintolisiin ja viherjauheisiin joista chlorella sekä spirulina tuntuivat helpottavan myös harvakseltaan esiintyviä allergiaoireita. Toinen lapseni alkoi täysimetyksen loputtua puolivuotiaana kärsiä atooppisesta ihottumasta, samaan aikaan kun hänelle alettiin syöttämään kiinteitä ruokia. Onnekseni sain apua Silja Ballinilta, joka toimii Saksassa luontaishoitajana. Silja neuvoi antamaan pojalle Symbioflor-maitohappobakteereita seuraavat yhdeksän kuukautta ja välttämään gluteenia sen ajan. Olin itsekin gluteenittomalla ruokavaliolla, koska jatkoin vielä imetystä. Pikkuhiljaa lapsen ihottumat hävisivät, eivätkä ole enää sen jälkeen palanneet. Vuosia myöhemmin ollessani ympäristöministeriössä kuuntelemassa suomalaisia mikrobitutkijoita, tajusin miksi Symbioflor auttoi niin hyvin. Tutkijat olivat selvittäneet, miksi suomalaisilla lapsilla on enemmän allergioita, kuin samoilla leveysasteilla elävillä venäläisillä ikätovereillaan. He olivat huomanneet, että yksi niistä maa- ja ulosteperäisistä bakteereista, mikä suomalaisilta atoopikoilta puuttui oli escherichia coli. Symbioflor 2 -valmisteessa, jota käytetään terapeuttisen probioottikuurin loppuvaiheessa on juuri tätä kyseistä bakteeria. Useissa markkinoilla olevissa probiooteissa onkin ohutsuoleen vaikuttavia mikrobeja ja ne tukevat sen toimintaa, mutta E.coli onkin paksusuolen bakteeri!

Näiden kokemusten jälkeen ymmärrys siitä, miten paljon ruoka vaikuttaa hyvinvointiimme, alkoi kirkastua minulle. Olen myös vuosien varrella ollut jonkun aikaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla sekä ayurvedisellä pitta-ruokavaliolla tasapainottaessa kehoani. Seuraan parhaillaan mielenkiinnolla keskustelua, jota käydään esimerkiksi ketogeenisen ruokavalion ja kasvisruokavalion eduista. Yksi asia näyttäisi eri genrejä edustavien ravintoasiantuntijoiden mielestä olevan varmaa – länsimainen valtavirran ruokateollisuus ja ravintoympyrä eivät edistä terveyttä. Yhä useampi kärsii erilaisista yliherkkyyksistä ja allergioista, iho-ongelmista, suolistovaivoista, hormoniepätasapainosta, aivosumusta, muistiongelmista, ylipainosta jne. Ja ravinto on osittain syynä tähän. Ongelmalliseksi optimaalisen ruokavalion löytymisen tekee se, että ihmiset ovat yksilöitä ja ruoka, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Myös elämäntilanteemme ja -tapamme vaikuttavat toki terveyteen ravinnon lisäksi. Kokonaisuus ratkaisee. Asioita hankaloittaa entisestään se, että terveelliseksi luulemamme ruoka ei välttämättä olekaan sitä. Ravintona käyttämämme kasvit ja eläimet voivat sisältää hormonitoimintaamme haittaavia yhdisteitä ja esimerkiksi mikromuoveja tai ravintoketjussa rikastuvia kemikaaleja.

Ayurvedaa pidän kiinnostavana siksi, että se lähestyy ihmistä yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti. Mielenkiintoista on myös se, että ayurvedasta kertovissa kirjoissa ja länsimaisissa mikrobiomitutkimuksissa on paljon yhtäläisyyksiä, kuten esimerkiksi se, että mikrobiomitutkimusten mukaan ihmiset voidaan karkeasti jakaa suolistomikrobien perusteella kolmeen eri ryhmään. Toki pientä vaihtelua on. Tämä täsmää ayurvedaan täydellisesti, jossa ihmiset jaetaan eri ryhmiin kehotyypin mukaisesti ja näita nk.pääkehotyyppejä on kolme: pitta, vata ja kapha. Ayurvedinen ruokavalio kannattaa aina käydä yksilöllisesti määrittämässä ayurveda-asiantuntijan kanssa, joka huomioi kehon sen hetkisen tilanteen, kehoa hallitsevan doshan sekä vuodenajan. Itselläni ayurvedinen ruokavalio on vaikuttanut yllättävän paljon mielialaan ja stressitasoihin.

Löydät näistä lisää tietoa aiheista: Nature, Personalized Nutrition by Prediction of Glycemic Responses ja Ayurveda-kehotyypit.

Näyttäisi myös siltä, että ketogeenisellä dieetillä saadaan melko nopeastikin hyötyä silloin, jos kehossa on tulehdustila päällä ja dieetti toteutetaan oikein – huolehtimalla riittävien elektrolyyttien, hyvien rasvojen  ja kasvikuitujen saannista. Itse en ole ketogeenista dieettiä kokeillut mutta tässä vaihdevuosi-iän lähetessä se voisi olla yksi optio hormonitoiminnan tasapainottamiseen. Tosin alkuun se vaatii tiukkaa sitoutumista ja totuttelua sekä tietoa aterioiden optimaalisesta koostamisesta, jotta pitta-kehotyyppini ei happamoidu liikaa. Jotenkin tuntuu, että tiukka ketodieetti voisi olla huomattavasti helpompi toteuttaa elämäntilanteessa, jossa ei tarvitsisi miettiä muuta kuin itseään ja omia syömisiään…. Ayurvedassa suositellaan minulle, eli pittalle, 3 ateriaa päivässä ja paastoamista ajoittain. Myös ketogeenisellä ruokavaliolla suositellaan pätkäpaastoa ja kokonaisia paastopäiviä ajoittain. On siis tärkeää jättää aterioiden välille tilaa, jotta ruoka ehtii kunnolla sulaa ja yö pyhitetään kehon puhdistustehtäviin, eikä ruoansulatukselle. Makes sense!

Vegaaninen ruokavalio on useimmille eettinen valinta. En ota tässä kirjoituksessa sen enempää kantaa ravinnon eettisyyteen, mutta ravintoasioita tutkiessani olen päätynyt seuraavaan: luomun suosiminen, naurettavien länsimaisten annoskokojen pienentäminen, yliprosessoitujen ruokien välttäminen (olivatpa ne peräisin kasveista tai eivät) sekä ravinnoksi käytettyjen kasvi- tai eläinlajien monipuolisuuden lisääminen voisivat olla kestävän kehityksen kannalta hyviä toimenpiteitä nyt alkuun. Mietin myös itämaisten ajattelijoiden, kuten Sadhgurun ja Thich Nhat Hanhin ajatuksia ravinnon energian muuntumisesta ihmisen kudoksiksi. Jos ravinto, jota syömme on liian lähellä omia kudoksiamme, se on liian monimutkaista prosessoitavaksi ja lisää kehomme kuonaa/amaa (Sadhguru). Ja jos ravinto, jota syömme, on kokenut kärsimystä, syömme vihaa (Thich Nhat Hahn). Itämaiset opit voivat sisältää sellaista tietoa, jota länsimainen tiede ei ole vielä saavuttanut. Olivathan ne oikeassa joogan ja meditaationkin suhteen – molemmat vaikuttavat mm. suolistomikrobeihin, stressitasoihin ja hormonitoimintaan vagushermon kautta. Ayurvedassa otetaan myös kantaa eri ravintoaineiden ja makujen yhdistelemiseen, optimaalisen imeytymisen takaamiseksi. Esimerkiksi maitoa ja lihatuotteita ei syödä samalla aterialla ja hedelmät syödään aina erikseen, jotta ravinto ei ala käymään ruoansulatuskanavassa. Lisäksi ajatellaan, että kun jokaisella aterialla saadaan kuutta eri makua (makea, suolainen, hapan, pistävä/tulinen, kitkerä/ karvas ja kutistava/ kuivattava) tulemme kylläiseksi helpommin, eikä meillä ole ylimääräisiä mielitekoja ja himoja. Ravintoainesuositukset vaihtelevat myös vuodenajan ja ihmisen iän mukaan. Näitä seikkoja harvoin huomioidaan länsimaisissa ravintosuosituksissa.

Ehkä on vain hyväksyttävä, että ei voi olla yhtä oikeaa ruokavaliota, joka sopii kaikille tai edes yksilölle läpi koko elämän. Ehkä pitäisi luottaa omaan intuitioon enemmän myös ravinnon suhteen. Seuratessani eri asiantuntijoiden keskusteluja aiheesta jotain yhteisiä suosituksia näyttäisi kuitenkin olevan: vältä sokeria sekä pitkälle prosessoituja ruokia, vähennä viljatuotteita tai vältä niitä kokonaan, suosi luomua, täytä vähintään puolet lautasesta kasviksilla, kerää villiyrttejä ja marjoja, juo puhdasta vettä, käytä maitotuotteita harkiten tai ei ollenkaan. Mahtavaahan se olisi, jos ruokakulttuuri ja kauppojen tarjonta muuttuisi tuohon suuntaan, mutta ruokateollisuuden edustajat tuskin tekevät tarvittavia muutoksia, ellei lainsäädännöllä aleta ohjata asioita terveellisempään suuntaan. Tietoisuuden lisääntyessä osaamme kuitenkin kuluttaja kerrallaan vaatia parempaa laatua. Jos ruokailu on vaikkapa hetkellisesti retuperällä juhlaputken tai lomamatkan takia, voin onneksi tukeutua suolistoa rauhoittaviin ja mikrobitaspainon palauttaviin probiootteihin sekä tehdä keholle detox-kuurin paastoamalla tai käyttämällä esimerkiksi Wild Nutritionin detox-pakettia. Elämä on tasapainoilua myös ravintoasioissa! Kantasoluja ja epigenetiikkaa tutkineen Bruce Liptonin mukaan aidolla rakkaudella valmistettu ruoka, joka nautitaan ilman syyllisyyden tuntoja, hyvässä seurassa, on ravitsevinta. <3

Lue myös aikaisemmat PURisti-blogin päivitykset: osa 1 ja osa 2.