PURistin päiväkirja – osa 5: Suun terveys – fluoria vai ei?

2.7.2019 | Maria Varon

TIISTAI 2.7.2019

Suun terveys – fluoria vai ei?

Yksi meidän perheen huolenaiheista on hampaidenhoito. Oman kokemukseni mukaan tuntuu siltä, että kehon yleisterveys vaikuttaa suurelta osin myös siihen, miten hampaat voivat. 

Hammaslääkärissä käydessä hammaslääkärit hokevat sitä samaa mantraa: “Käyttäkää fluorihammastahnaa, harjatkaa hampaat aamuin illoin 2 minuuttia kerrallaan, ei saa juoda hiilihapollisia juomia, eikä syödä sokerisia välipaloja. Syökää xylitol-pastilleja.” No näitä me toki olemme aina noudattaneet, paitsi tuota ensimmäistä….

puristi-osa-5

Fluorin suhteen löytyy paljon ristiriitaista tietoa. On tutkimuksia puolesta ja vastaan. Osa fluorin käyttöä puoltavista tutkimuksista tuntuvat nojaavan melko hatariin perusteluihin (Newsweekin artikkelissa tästä lisää).

Kun itse olin lapsi, käytin aina fluorihammastahnaa ja lisäksi söin vielä fluoritabletteja. Silti esiteini-iän kynnyksellä hampaistani löytyi ensimmäinen reikä, joka oli pysyvässä hampaassa. Elintavat eivät mielestäni olleet muuttuneet, eikä ainakaan hampaidenhoito, liekö hormoneilla sitten osuutta asiassa. En myöskään tiedä, oliko vuosien myötä kilpirauhaseen kertyneellä fluorilla kuinka paljon osuutta siinä, että kilpirauhaseni ei joitakin vuosia sitten jaksanut toimia normaalisti. Kilpirauhasongelmiini liittyi tuolloin myös vuotava suoli, jonka taustalla taas oli väärin asennettu kierukka ja vuosien yövalvomiset vauvojen kanssa. Tilanne oli siis monien osien summa. Olin tuohon aikaan käyttänyt jo useamman vuoden fluoritonta hammastahnaa ja saanut hammaslääkäriltä lähinnä kehuja siitä, että hampaissani ei ole hammaskiveä.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan myötä kuitenkin myös hampaani alkoivat reikiintyä ja vihloa. Vuoden aikana hampaisiin tuli peräti kolme reikää, vaikka aiemmin hampaani olivat olleet moitteettomassa kunnossa. Kun mainitsin hammaslääkärille kilpirauhasen ongelmista, hän päätti jättää hampaani fluoraamatta ja käski mainitsemaan asiasta myös jatkossa. Ehkä osa hammaslääkäreistä on siis tietoisia myös fluorin mahdollisista haitoista, joista yksi voi olla fluorin kertyminen pehmytkudoksiin ja esimerkiksi kilpirauhaseen. Tässä THL:n artikkeli fluorista, jossa mainitaan fluorin luustoon kertymisen haitoista.

Fluoriahan käytetään hampaiden hoidossa siksi, että se vahvistaisi hammaskiillettä. Kun hammaskiille on vahva, eivät bakteerit pääse aiheuttamaan tuhoa hampaan pehmeämpiin osiin. Fluori ei kuitenkaan vaikuta bakteerien (Streptococcus mutans) lisääntymiseen suussa. Tosin sen pitäisi neutraloida bakteerien tuottamia happoja. Kun suussa olevat bakteerit saavat sokeria, ne lisääntyvät ja tuottavat happoja, jotka “sulattavat” hammaskiillettä. Väitetään, että lapsella ei automaattisesti ole kariesbakteeria suussa, vaan se tarttuu vanhemmalta lapselle. Vaikka olen ollut aina hyvin tarkka siitä, etten syötä lapsiani samalla lusikalla, jolla olen itse syönyt, on lapsillani silti tuo bakteeri suussaan. Oletettavasti kehon happamuus voisi olla syyllinen tähän.

Ajatuksia ayurvedasta ja hampaiden hoidosta

Kehon ja suun happamuus paitsi heikentää hammaskiillettä ja tekee sen hauraaksi, se myös vaikuttaa suun mikrobiflooraan ja koko elimistön mikrobistoon. Kehon happamuutta vastaan  voi taistella mm. syömällä terveellisesti ja erityisesti vihreitä kasviksia ja käyttämällä kehoa alkalisovia viherjauheita tai happo-emäs jauhetta. Ayurvedisesti ajateltuna kehon liika happamuus kertoo pitta-doshan epätasapainosta, joten ayurvedinen pittaa rauhoittava ruokavalio voi olla myös avuksi (täältä lisää tietoa pittasta).

Ayurveda-asiantuntijan mukaan sekä minä, että kaikki lapseni olemme pittoja, joten yritämme noudattaa pittalle sopivaa ruokavaliota. Myös lapsillani on ollut hampaissa reikiä, tosin onneksi vasta maitohampaissa, joten toivoa vielä on. Nyt tietenkin yritän kaikin tavoin vahvistaa heidän hammaskiillettään sekä estää tuota kehon happamoitumista. Kaikki sokeriset välipalat, limut tms. ilmiselvät reikiintymisen aiheuttajat eivät ole koskaan kuuluneet lastemme päivittäiseen ruokavalioon, vaan olleet lähinnä satunnainen herkku. Selvittäessäni mistä rekiintyminen voi johtua ja miten ongelmaa tulisi ehkäistä, olen keskustellut useiden eri asiantuntijoiden kanssa aiheesta.

Lasten hampaiden hoidosta

Olemme nyt viimeisen vuoden ajan käyttäneet lapsilla luonnonkosmetiikan hammastahnoja, joissa on fluoria mukana (suomalaisten hammaslääkärien suosituksesta), mutta laihoin tuloksin. Haasteena on se, että reiät tuntuvat tulevan hammasväleihin ja ienrajaan, eikä niitä näe ilman röntgenkuvia. Fluorin hyödyt ovat parhaat, silloin kun sillä voidaan paikallisesti vahvistaa vain hammaskiillettä, ilman että sitä päätyy muualle elimistöön. Alle kolmevuotiaat lapset usein nielevät kaiken hammastahnan, joten heille fluoriton hammastahna voi olla parempi vaihtoehto, kuten esimerkiksi Jack n’ Jill -merkin hammastahnat. Fluorihammastahna ei ole näyttänyt ainakaan toistaiseksi parantavan tilannetta merkittävästi. Tiiviin hammaslääkärissä käynnin ansiosta hampaat ovat kuitenkin jatkuvassa seurannassa ja tarvittavat korjaukset on tehty.

Saksalainen luontaishoitaja neuvoi vahvistamaan lasten hampaita Weledan Aufbaukalkilla ja näin päätin nyt tehdäkin. Myös kiinalainen lääkäri nosti keväällä tavatessamme esiin kalsiumin puutteen. Kiinalaisen lääketieteen mukaan erityisesti poikalapset kuluttavat äidin kehosta kalsiumia raskauden ja imetyksen aikana. Kolme poikaani ovat syntyneet 2,5 vuoden ikäeroilla ja olen imettänyt jokaista vuoden verran, joten kalsiumin puutos on varmasti ollut jo valtava odottaessani kolmatta poikaa. Myös D-vitamiinin puutoksella saattaisi olla osuutta asiaan, sillä kehon tuottaessa luonnollisesti D-vitamiinia, muodostuu polypeptidiä nimeltä katelisidiini. Katelisidiini taas vaikuttaa mm. suun bakteereihin ja estää Streptococcus mutansia lisääntymästä. Lisäksi D-vitamiini edistää kalsiumin imeytymistä, joten ehkä auringossa oleilu voisi vaikuttaa myös tähän vaivaan. 

Antroposofiaan perehtyneen hammaslääkärin mukaan maitohampaiden kiille kuuluukin olla pehmeä, koska hampaat ovat vasta kehittymässä. Näin ollen hän ei suosittele fluorin käyttöä maitohampaisiin lukuunottamatta joitain erikoistapauksia. Antroposofiassa ihmistä tarkastellaan myös energeettisenä olentona (onkohan tuo edes oikea ilmaus) ja maitohampaissa näkyvät ongelmat liittyvät vanhempiin. Kun lapsi kuitenkin kasvaa ja saavuttaa ensimmäisen itsenäistymiskauden noin 6-7 -vuoden iässä, alkavat myös hampaat vaihtua pysyviin hampaisiin ja lapsen oma energia vaikuttaa näihin uusiin hampaisiin voimakkaammin. Ihan mielenkiintoinen näkemys… Voihan se olla, että minun kilpirauhas- ja hammasongelmani näkyvät myös lasteni suussa. 

 

Omien hampaitteni reikiintyminen loppui sen myötä, kun suolisto ja kilpirauhanenkin alkoivat toimia paremmin. Sain yöuneni takaisin, noudatin sokeritonta ja viljatonta ruokavaliota jonkin aikaa ja käytin erilaisia ravintolisiä sekä yrttejä. Nykyään pyrin noudattamaan ayurvedistä ruokavaliota ja vahvistan myös omia hampaita Weledan Aufbaukalkilla. Yritän myös tankata luonnollista D-vitamiinia suoraan auringosta (maltillisesti kuitenkin) ja talvella käytämme D-vitamiinilisää. Hampaita ajatellen paras D-vitamiini ja kalsiumlisä on Wild Nutritionin Bone Complex, joka sisältää myös muita luuston ja koko elimistön kannalta tärkeitä vitamiineja ja mineraaleja.

Kyllä tämä tästä vielä hymyksi muuttuu! 🙂

Lue myös aikaisemmat PURistin päiväkirjat: osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4.